All the promises you broke meant more to me than gold

Naja huhtikuussa 2014:

Onkohan olemassa ihmisiä jotka uskovat vaalilupauksiin? Minä myönnän suosiolla uskoneeni jossain vaiheessa. Toki olen aina ymmärtänyt kampanjoinnin päälle, mutta suora valehtelu ja jollain tietyllä asialla ratsastaminen on vastenmielistä. Niin kuin nyt Kokoomuksen kansanedustaja Jaana Pelkonen. Sivuillaan hän puhuu veteraanien kunnioittamisesta, tässä suora lainaus Pelkosen blogista:

"Suomea puolustaneet nauttivat varauksetonta arvostustamme. Konkreettisena osoituksena tahdosta sotaveteraaniemme hyväksi eduskuntaryhmien puheenjohtajat tekivät kuluneen syksyn aikana talousarvioaloitteen kahden miljoonan euron lisäyksestä rintamaveteraanien kuntoutusmäärärahoihin. Sotaveteraanien uhraukset tämän maan puolustamiseksi ovat kunnioitettavia, mutta samalla mahdottomia korvata rahalla. On kuitenkin tärkeää, että jokainen veteraani saa itselleen tarpeidensa mukaista hoitoa. Se on vähintä, mitä heidän hyväkseen voimme tehdä."

Olen henkilökohtaisesti kirjoittanut niin Sotiemme Veteraanit- yhdistykselle sekä Jaana Pelkoselle siitä, että maassamme veteraaneista kyllä puhutaan kunnioittavaan sävyyn, mutta rahallista apua (joka usein ikävä kyllä, on merkittävin apu) ei näille maamme valioyksilöille heru. Molemmilta on tullut kaunis kiitos, kirjoitin asiasta, mutta siihen se on jäänytkin. Puhun esimerkkinä omasta isoäidistäni jonka elämänlaatu on huomattavan heikkoa, koska hän elää yksin ja hyvin yksinäisenä. Palvelutaloon/vanhainkotiin hän ei pääse, syynä on "liian hyvä kunto". Mummi on lähes kuuro ja sokea 92 vuotias (s.1921) leski sekä rintamalotta. Terveiden elintapojen ansiosta elinaikaa voi olla jäljellä hyvinkin vuosikymmen, sillä sisäelimet ovat hyvässä kunnossa.

Päivät seuraavat samaa kaavaa. Minuutit tuntuvat tunneilta ja tunnit vuorokauden mittaisilta kun ei pysty lukea, ei katsoa televisiota eikä keskustella kuin seinien kanssa. Sairaseläkkeellä oleva fyysisesti huonokuntoinen isäni yrittää käydä katsomassa äitiään niin usein kuin mahdollista, samoin yritän itse kun töiltäni ehdin. Kuitenkaan pojan ja lastenlasten vierailut, eivätkä varsinkaan kymmenen minuutin kotihoitokäynnit korvaa ikätoverien, ja ylipäätään sosiaalisen elämän tarvetta. Mummi puhuu todella usein siitä miten kovasti hän kuolemaa odottaa. Ymmärrän sen hyvin.

Välissä oli lyhyt (n.kolmen viikon mittainen) kuntoutusjakso palvelutalossa. Muutos masentuneesta ja yksinäisestä vanhuksesta toiveikkaampaan ja positiivisempaan ihmiseen oli huomattava. Psykiatri oli kirjannut saman ylös. Ikätoverien seura ja ihmisten ilmoille pääsy saivat aikaan sen, että arki oli pitkästä aikaa elämisen arvoista, muutakin kuin nukkumaanmenon ja lopullisen unen odottamista. Onnistuneen kolmen viikon kokeilun jälkeen mummi passitettiin takaisin kotiin koska oli edelleen liian hyvässä kunnossa palvelutalon asukkaaksi.

Mielestäni tämä on julmaa. Annetaan toivoa ja sitten otetaan se pois. Tieto siitä miten asiat voisivat olla, on tuskallinen kantaa. Vanhusten itsemurhat ovat kasvaneet, ihmetteleekö joku syytä siihen?

Toivon, että kansanedustajat jättäisivät veteraaniaiheella äänten kalastelun. Se on härskiä toimintaa ja saa mielen kiehumaan siitä voimattomuudesta jonka läheisen ihmisen hidas kuolema tylsyyteen aiheuttaa. Jos ette aio edes yrittää auttaa tavalla joka parantaa oikeasti ihmisen arkea, älkää puhuko kauniisti heidän oikeuksistaan.



Edit. 24.8.2015

 En tiedä minkä arvan mummi heitti oikein kun pääsi vihdoin, lähes 94 vuotiaana kunnalliseen palvelutaloon. Kuten jo edellisen kolmen viikon kokeilujakson aikana, kunto ja mieliala kohenivat taas nopeasti. Tällä kertaa kuitenkin mummi sai tulla jäädäkseen. Toisin kuin ilmeisen monessa palvelutalossa/hoitokodissa/saattohoitokodissa, täällä henkilökuntaa tuntuu olevan tarpeeksi huomioimaan jokaisen aiakkaansa tarpeet yksilöllisesti ja laadukkaasti. Tuntuu ihanalta nähdä rakkaan ihmisen voinnin paranevan. On upeaa tietää, että kun loppu koittaa, se koittaa ympäristössä jossa saa olla halutessaan yksin, mutta yksinäisyyttä ei tarvitse joutua tuntemaan.

On käsittämättömän lyhytnäköistä ja julmaa, miten niin tärkeää työtä kuin vanhusten hoito on, ei arvosteta lähellekään sille kuuluvalla tasolla. On myös pakko myöntää, että olen katkera siitä miksi muuttoa tänne ei järjestetty jo paljon aiemmin asianomaisen, sekä omaisten lukuisista yrityksistä huolimatta. Ennen palvelutaloon joutumista pelättiin. Nykyajan pelko on se, että sinne ei pääse.

Nuorena, varakkaana tai vauhtisokeana on vaikea miettiä tilannetta omalle kohdalle. Koskaan ei kuitenkaan tiedä mihin elämä vie. Loppu voi koittaa nopeasti sydänkohtauksen yllättäessä veroparatiisissa aurinkovarjon alla, toisessa kädessä golfmaila ja toisessa martini. Tai se voi koittaa vanhana, heikkona, ja yksinäisenä silloin kun ei ole muuta kuin aikaa miettiä olisiko kannattanut sittenkin tehdä jotain silloin kun siihen oli mahdollisuus. En usko, että Jaana Pelkosella tai Sotiemme Veteraanit yhdistyksellä on mitään tekemistä asian kanssa. En usko että he ovat edes miettineet asiaa.

 Onko päättäjillämme niin kiire kehua sotaveteraanien saavutuksia maamme itsenäisyyden eteen, että heidän kunnioittamisensa sijaan lahjoitamme maamme sieluttomalle ja kasvottomalle unionille, joka niin ikään kauniiden sanojen varjolla antaa pois kaiken sen jonka takia muistamme isovanhempamme ja olemme heistä ylpeitä? Miten paljon verta vuodatettiin sen eteen että saisimme olla omia itsejämme ja ylpeitä siitä? Miten suuri määrä ahneutta tarvitaan viemään kokonaisen kansan sielu?

 Olen iloinen siitä, että toinen mummoni, vaarini ja pappani eivät joudu enää taistelemaan politiikkojen korulauseiden toteutumisen puolesta. Siinä sodassa kun ei pieni ja sisukas Suomi tule koskaan maaliin pääsemään.

Pelottava uusivuosi

Koiraressukat pelkäävät pauketta. Onhan se nyt selvää, että karvaturri joka kuulee ääniä neljä kertaa kauempaa kuin ihminen saattaa pelätä kun yhtäkkiä jokapaikasta kuuluu pauketta ja räiskettä. Itse pidän sekä koirista että ilotulitteista. Häiritsevä tekijä tässä yhtälössä onkin ihmisten röyhkeys ja piittaamattomuus säännöistä jälleen kerran. Lain mukaan ilotulitteita saa ampua 8 tunnin ajan klo 18-02. Luulisi siinä ajassa suurimmankin rakettifanin ehtiä tykittää taivasta kohti riittävästi. Ainakin taloudellisesti. Tuntien lipsumisen saatan vielä ymmärtää, mutta kun ammuskelu aloitetaan muutama päivä ennen uuttavuotta ja lopetetaan siinä muutama päivä pääpäivän jälkeen. Käsittämätöntä.

Onneksi kaikki koirat eivät pelkää. Onneksi myös koirille määrätään rauhoittavia uudenvuoden varalle. Onneksi perheenisä joka söi koiralle määrätyt Xanorit laittoi muutaman Diapamin tilalle. Onhan sekin jotain. Onneksi.

Kauneimmat naiset

..ovat niitä jotka kärsivät ulkonäöstään eniten. Enpä olisi uskonut kateuksissani näin sanovani, mutta tämän todistaa jo kauneusleikkausten määrä. Viime aikoina mediassa ja varsinkin sosiaalisessa mediassa on uutisoitu Julia Tukiaisen kuolemasta. Tämä on herättänyt suuren kohun ja valtavan kommenttimäärän niin facebookissa, keskustelupalstoilla sekä blogeissa. Olin järkyttynyt kuinka julmaa tekstiä ihmiset julkaisevat. Juliasta puhutaan kuin paariasta, hänen kuolemastaan heitetään läppää tupakkatauoilla ja lounastreffeillä. Eipä tässä vielä mitään, onhan siinä päivittelemistä että vasta 30 vuotiaan naisen löytää kuolleena hänen oma äitinsä. Tämä on se traaginen juttu. Ei se että kyseessä on "Tuksun sisko". Ollaanpa Johanna Tukiaisesta mitä mieltä tahansa, kuolleen soisi lepäävän rauhassa ja antaa omaisten surra surunsa ilman vastenmielisiä ja rumia kommentteja jotka varmasti pahoittavat mieltä entisestään. Julia oli kuitenkin joidenkin tytär, sisko ja ystävä.

Aasinsillan kautta päästiinkin illan aiheeseen. Johanna ja Julia Tukiainen ovat (olivat) juuri näitä kauneudestaan kärsiviä. Alunperin varsin kauniit neitoset hakeutuvat kauneusleikkauksiin vaikka mitään korjattavaa ei olisi. Tämä saa riittää Tukiaisista, mutta muitakin esimerkkejä on runsaasti. Hannele Lauri olisi varmasti vanhennut kauniisti ilman kasvojen muokkaamista. Tiina Jylhästä on tullut Tiina Julma operaatioiden jälkeen. Ja osataan sitä ulkomaillakin. Donatella Vercase, Cher ja Jacksonin sisarukset ovat ääripäitä siitä miten kauneusleikkauksiin jää koukkuun kuin huumeisiin ja miten sokeaksi itselleen tulee. Dolly Parton oli Marilyn Monroen veroinen kaunotar joka ilmeisesti pelkäsi vanhenemista niin paljon, että teki kaikkensa estääkseen sen. Valitettavasti me kaikki vanhenemme, aika kuluu ja sille ei voi kukaan mitään.

Mikä saa valmiiksi kauniit ihmiset haikailemaan kauneusleikkauksia? Onko siinä vaikuttimena pelko siitä ettei nuoruus kestä ikuisesti? Valtavat paineet itseään ja muita kohtaan ulkonäon suhteen täytyy olla jos yrittää säilyttää samanlaisen ulkonäön ikuisesti. Sen sijaan me vähemmän kauniit, tavallisemmat, mutta monesti varsin sievät naiset emme haikaile leikkausten perään niin hanakasti kuin kauniimmat kanssasisaremme. Mikä tässä on syynä? Onko kauniilla jo varhain minäkuva perustunut ulkonäköön ja siitä tullut tärkein osa itseä, se jolla pääsee eteenpäin. Itsetunnon täytyy olla olematon jos on lapsesta saakka kehuttu ulkonäköä, muttei juuri muuta. Kotipesästä lentäessään sitä huomaa miten kova maailma on. Kehuminen ei ole enää pyyteetöntä, sen eteen täytyy tehdä töitä.

  Miksi tällaista haluaa muuttaa? (kuvassa Hannele Lauri nuorempana, ennen leikkauksia)

  

Jos näyttäisin tältä, en antaisi kirurgin veitsen koskea koska lopputulos on jotain aivan muuta.. 

(Kuvissa Dolly Parton, ennen ja jälkeen)

Tässäkö se onni on?

"Sillä niin me tehdään Helsingistä Shangri-La"

Kertauksen vuoksi hallituksen rakennepaketti, jotta provosoidut yhtä paljon kun minä.

Aikuisten hammashoidon tasoa heikennetään, ihan tosi, kamala muutos, ettäs kehtaavat. Tähän asti kun se on ollut tasokasta ja toimivaa, niinkuin muutkin kunnan terveyspalvelut. Hitto vie, se on ollut heikkoa pitkään, eikä pelkästään aikuisilla. Itse kävin kouluni 90-luvun laman aikaan, ja (yllättävää kyllä) hammashoidossa säästettiin. Tuloksena minulla on terveet ja kauniin persoonalliset vinot hampaat. Tosin eivät niin vinot, että olisin raudat saanut. Älyän olla katkera tästä rauta-asiasta tietysti vasta nyt. Ystävättäreni, jonka suu oli varsinainen kasa erikokoisia valkoisia palikoita, joutui kymmeneksi vuodeksi rautahelvettiin. Nyt hänellä on upea tasainen hammasrivi ja hänen ei tarvitse pelätä nauramista kuvanottotilanteissa. Pointti oli kuitenkin se, että köyhillä, eikä edes kaikilla työssäkäyvilläkään ole varaa edes hammastarkastukseen yksityisellä puolella. Kunnallisella sitä ei saa käytännössä koskaan, koska reiänkin paikkaamista joudut odottamaan vuosikausia, ellet satu asumaan vankeinhoitolaitoksessa (asiakaspuolella).

Maakuntakirjastoja aiotaan karsia. Ensin puhutaan siitä, että kirjastoista tehdään maksullinen palvelu ja kun se ei vielä ole mennyt läpi, niin otetaanpa ne kokonaan pois. Tässä mennään jo niin röyhkeään suuntaan köyhien kyykytyksen suhteen, ettei ole tosikaan. Mitä seuraavaksi, peruskoulu maksulliseksi? Kirjasto on nykyään lähes ainoita asioita ilmaisen koulutuksen ohella, jossa ihmiset ovat tasaveroisia lähtökohdista huolimatta. Voi jumalan pyssyt, sanon minä. Tämähän on melkolailla samaa sarjaa kuin se. että ammattikoulujen ja lukioiden määrä vähenee. En usko, että tässä on kyse pelkästään kysynnän ja tarjonnan laista.

Vanhusten laitospaikkoja vähennetään ja vanhukset siirtyvät kotihoitoon. Voiko tähän enää edes sanoa mitään? Tässä vaiheessa joudun korjailemaan kirjotusvirheitä tekstistä jatkuvasti koska olen niin perkeleen kiihtynyt ja kyrpä otsassa tästä aiheesta. Eikö parempi vaihtoehto olisi, että siihen ikään tultuaan kun ihminen hoitoa tarvitsee, niin olisi vienti piikille? Niinhän eläimillekkin tehdään ja se on inhimillistä. Vanhustenhoidon vähentäminen millään tasolla ei ole. Tässähän sitä säästöä tehtäisiin.

Päivähoitomaksuja korottaa hallituksen mukaan maltillisesti siten, että korotus painottuu suurituloisiin. Päivähoitomaksuja voitaisiin korottaa suurituloisilta.

Työttömälle voitaisiin tarjota työtä myös yli 80 kilometrin päästä. Päivittäinen matka-aika ei kuitenkaan saisi ylittää joukkoliikenteessä yli kolmea tuntia. Tämä siis luultavastikin tarkoittaa kolmea tuntia per suunta.

Hallituksen päätös rakennepoliittisen ohjelman toimeenpanosta löytyy Hs:n sivuilta

 Ps: KUUNTELE jos et ole jo kuunnellut, Paleface, Helsinki - Shangri-La

Köyhät syntiset osa 2

"Merja Ailus valittiin Kevan johtoon, vaikka lukuisilla hakijoilla oli korkeampi koulutus ja parempi talousalan työkokemus, kertoo Iltasanomat. - Hän ei ole sellainen, joka pikkujuttuihin puuttuu, vaan on suurten linjojen nainen. En usko, että hän on yksityiskohtia hirveästi miettinyt ja ajatellut, että ihmiset hoitavat hommansa, tuttava sanoo."

Lehdet provosoivat, keltainen lehdistö varsinkin. Se kuuluu asiaan kun halutaan mahdollisimman huomiota herättävät jutut jotta ihmiset ostavat lehden ja saavat kauhistella mitä maailmalla tapahtuu. Itse en rahojani tähän sijoita, mutta työpaikalla tulee luettua iltapäivälehdet, ja tämä juttu on juuri niin kuvottava kuin vain kuvitella saattaa. Lehti on kirjoittanut jutun niin, että kaltaiseni helposti räjähtävät ihmiset todella provosoituvat. Mutta ihan oikeasti, tuo auto, tuo asunto.. käyn ylikierroksilla kun ajattelenkin tätä. Samaan aikaan kun Merja Ailus ajaa avo-Bemarillaan ja asustaa Skattalla 250 000 euron remontin vaativassa edustusasunnossaan (vaikka onhan se on ihan kohtuullista, eihän kylpyhuoneessa käytetty edes marmoria..), meikäläiset koettavat jotenkin selviytyä arjesta alati yksityistettävien ja kallistuvien peruspalveluiden viidakossa ja maksaa tuhannen euron vuokria lähiökaksioissamme. Sitäpaitsi, moniko johtaja enää edustaa kotonaan? Järjestetäänkö pomojen kotona vielä edustuspäivällisiä? Uskon vakaasti että ne ajat ovat ohi.

Ja mikä pahinta, tämä ei ole Keva ei ole mikään yksityinen raharikkaiden monopoli, vaan kaiken tämän maksamme me, veronmaksajat.

Köyhät syntiset osa 1

Viime aikoina mediassa on ollut pinnalla Töölöläisten hätä asuntojensa arvon laskusta kun naapurissa on "narkkaritalo". Kyse on Sininauhasäätiön tukemasta avustetusta asumisesta pitkäaikaistyöttömille nuorille. Kyseessä ei siis ole mikään päihdeongelmaisten asuntola, vaikka toki tällaiset asiat ruokkivat toisiaan. Ihmisiä tuntuu kuitenkin huolestuttavan pääasiassa talon hyvä sijainti Helsingin Ruusulankadulla, jossa asuu kunnon ihmisiä (joku ihan oikeasti kommentoi näin). En ole kuullut juurikaan kommentteja siitä, miten paha tilanne ylipäätään on, se että työttömyysprosentti on korkea, ja kasvaa kokoajan.

Pahin julkaisu aiheesta oli Perussuomalaisten (olisitko arvannut?) kansanedustaja, komisario Tom Packalenin puheenvuoro Uusi Suomi-julkaisussa. Tämä mies haluaa nämä narkkarit pois silmistä häiritsemästä ja pelottelemasta naapureitaan. Tueksi mielipiteelleen poliisimies esittää tilastot kuinka usein virkavalta on talossa vieraillut. Ettei vain tieto siitä ketä talossa asuu alentaisi kynnystä tehdä ilmoitusta siitä miten kovalla musiikki soi..

Itseäni raivostutti eniten se välinpitämättömyys jolla Packalen sekä useat kommentoijat suhtautuvat todellisiin ongelmiin. "Mitä järkeä on yhteiskunnan varoilla kustantaa heille turvaton ryyppy- ja huumekämppä?" Mitä niillä yhteiskunnan varoilla sitten pitäisi tehdä? Ostella lisää torkkupeittoja kansanedustajille? Perussuomalaiset paasaavat siitä miten Suomessa hyysätään maahanmuuttajia ja jätetään syntyperäiset suomalaiset vaille apua. Tässä on jotakin mitä meikäläisen aivoparat eivät ymmärrä..

Tässä vielä aiheesta `Jaken`kommentti IS:n sivuilta: "Kertokaas kukkahattutädit sun muut asian puolustajat ne oikeat faktanne, joilla perustelette, että tällainen johtaa mihinkään hyvään? Kyllähän se nyt vaan on niin, että narkkarin tai muun päihderiippuvaisen pitäisi ensin pystyä olemaan ilman kamaa ja opetella normaalia elämää, ensi alkuun mahdotonta olla missään ihmisten keskellä, ehkä sitten joskus kuiville pääsemisen jälkeen pitäisi tollasia kokeiluja tehdä." Ihmisten keskellä? Voi helvetti, oikeasti.

Narkkarit, juopot, sekakäyttäjät, väkivaltaiset ihmiset ja vaikka ketkä aiheuttavat valtavasti pahaa. Näitä kuitenkin löytyy kaikista yhteiskuntaluokista, kaikilta asumisalueilta ja riippumatta lähtökohdista, jokainen raitistunut on suuri säästö yhteiskunnalle.

Ps: Mä varmaan jatkan myöhemmin, persut on yks mun lempiaiheista!

Most amazing make-up makeovers!

Mua on aina huvittanut se, miten miehet kuolaavat ja naiset ihailevat Hollywood babeja. Lehdissä, bussipysäkeillä ja vaikka missä törmäämme toinen toistaan upeimpiin naisiin. Samalla kun heput katsovat kieli pitkällä ja mimmit vetävät vatsaa sisään ja tuntevat kenties epävarmuutta, minun tekisi mieleni sanoa että luultavasti tyttö on oikean meikin, stailauksen ja hyvän kuvaajan jälkeen kauniimpi kuin useimmat Hollywood neidot. Nuoren ollessa kyseessä, edes photoshoppia ei juuri tarvita. Millä saan ihmiset uskomaan tämän? Tuskin millään, koska ihmisellä (minulla ainakin) on jokin vaistonvarainen tarve tuntea epävarmuutta ja vähätellä kehuja.

Katsokaapa vaikka näitä:

                                      Tavallisia naisia, minusta aivan yhtä kauniita kuin 

                                         Pamela tai Sophie Vergera

Loput kaunottaret löydät täältä: julkkikset ja tavalliset tytöt