Teksteistä vastaa Naja, ja avustajana toimii Kärmes

lauantai 28. joulukuuta 2013

Kauneimmat naiset

..ovat niitä jotka kärsivät ulkonäöstään eniten. Enpä olisi uskonut kateuksissani näin sanovani, mutta tämän todistaa jo kauneusleikkausten määrä. Viime aikoina mediassa ja varsinkin sosiaalisessa mediassa on uutisoitu Julia Tukiaisen kuolemasta. Tämä on herättänyt suuren kohun ja valtavan kommenttimäärän niin facebookissa, keskustelupalstoilla sekä blogeissa. Olin järkyttynyt kuinka julmaa tekstiä ihmiset julkaisevat. Juliasta puhutaan kuin paariasta, hänen kuolemastaan heitetään läppää tupakkatauoilla ja lounastreffeillä. Eipä tässä vielä mitään, onhan siinä päivittelemistä että vasta 30 vuotiaan naisen löytää kuolleena hänen oma äitinsä. Tämä on se traaginen juttu. Ei se että kyseessä on "Tuksun sisko". Ollaanpa Johanna Tukiaisesta mitä mieltä tahansa, kuolleen soisi lepäävän rauhassa ja antaa omaisten surra surunsa ilman vastenmielisiä ja rumia kommentteja jotka varmasti pahoittavat mieltä entisestään. Julia oli kuitenkin joidenkin tytär, sisko ja ystävä.

Aasinsillan kautta päästiinkin illan aiheeseen. Johanna ja Julia Tukiainen ovat (olivat) juuri näitä kauneudestaan kärsiviä. Alunperin varsin kauniit neitoset hakeutuvat kauneusleikkauksiin vaikka mitään korjattavaa ei olisi. Tämä saa riittää Tukiaisista, mutta muitakin esimerkkejä on runsaasti. Hannele Lauri olisi varmasti vanhennut kauniisti ilman kasvojen muokkaamista. Tiina Jylhästä on tullut Tiina Julma operaatioiden jälkeen. Ja osataan sitä ulkomaillakin. Donatella Vercase, Cher ja Jacksonin sisarukset ovat ääripäitä siitä miten kauneusleikkauksiin jää koukkuun kuin huumeisiin ja miten sokeaksi itselleen tulee. Dolly Parton oli Marilyn Monroen veroinen kaunotar joka ilmeisesti pelkäsi vanhenemista niin paljon, että teki kaikkensa estääkseen sen. Valitettavasti me kaikki vanhenemme, aika kuluu ja sille ei voi kukaan mitään.

Mikä saa valmiiksi kauniit ihmiset haikailemaan kauneusleikkauksia? Onko siinä vaikuttimena pelko siitä ettei nuoruus kestä ikuisesti? Valtavat paineet itseään ja muita kohtaan ulkonäon suhteen täytyy olla jos yrittää säilyttää samanlaisen ulkonäön ikuisesti. Sen sijaan me vähemmän kauniit, tavallisemmat, mutta monesti varsin sievät naiset emme haikaile leikkausten perään niin hanakasti kuin kauniimmat kanssasisaremme. Mikä tässä on syynä? Onko kauniilla jo varhain minäkuva perustunut ulkonäköön ja siitä tullut tärkein osa itseä, se jolla pääsee eteenpäin. Itsetunnon täytyy olla olematon jos on lapsesta saakka kehuttu ulkonäköä, muttei juuri muuta. Kotipesästä lentäessään sitä huomaa miten kova maailma on. Kehuminen ei ole enää pyyteetöntä, sen eteen täytyy tehdä töitä.

  Miksi tällaista haluaa muuttaa? (kuvassa Hannele Lauri nuorempana, ennen leikkauksia)


  
Jos näyttäisin tältä, en antaisi kirurgin veitsen koskea koska lopputulos on jotain aivan muuta.. 
(Kuvissa Dolly Parton, ennen ja jälkeen)

Tässäkö se onni on?